Isoveli valvoo

Hei, olen Wanhapiika, olen Big Brother -addikti.

En ole seurannut Survivoria, Amazing racea, Unelmien poikamiestä tai muita vastaavia koskaan juuri lainkaan, mutta Big Brother on ykkös-realitysarjani, jota on pakko katsella. Vaan minkämoisen määrän mussutusta sen katselusta saakaan kuulla?! En väitä, että olisi jotenkin suuri osoitus älykkyydestä katsoa sitä, mutta en ihan tajua, mitä järkeä aiheesta on jonkun toisen menettää suorastaan mielenterveyttään. "Ai sä haluat tirkistellä?". No shit Sherlock. Eiköhän koko sarjan idea perustu siihen, että halutaan nähdä, miten joku yhteisö, joka muodostuu entuudestaan toisilleen tuntemattomista ihmisistä, pärjää ympäristössä, josta ei ole pakoa.

Viime viikonloppuna... olin baarissa ja olin baarissa. Mutta ei mitään uutta. Perjantaina oli ihan hauskaa, tavallaan hyvinkin hauskaa, joskin tulkitsin vaan asioita hieman ehkä väärin. Eipä miehistä ota selvää; sanovat toista, tarkoittavat toista. Lauantaina näin pitkästä aikaa erään kaverini, oli kiva vaihtaa kuulumisia. Lauantai-illan päätteeksi suutuin exälle erinäisistä syistä, mutta rauha maassa taas jotenkin.

Muuten tässä on viime aikoina ollut jotenkin älyttömän laiska. Päivät vain valuvat ohitse, pitäisi ottaa itseään vähän niskasta kiinni.

Sananvapautta vai kopiointia?

Ei varmaan tarvitse tarkemmin selittää, miksi tämä aihe tuli mieleeni, mutta aloin pohtia, voiko sanoihin olla copyrighteja. Että tää on mun sanani, älä sä kuule käytä tätä. Mikä on kopiointia, mikä on vain normaalia sanan käyttöä? Kertokaa, jos tiedätte - minä en selvästikään tiedä. Eikö oikeastaan DNA:n "Elämä on" -lauseestakaan olisi saanut tulla lentävää lausetta, joka näkyy siellä sun täällä? Puhessa, blogeissa, jopa vaatteissa.

Nim. odotan päivää, jolloin Mallikoulun Pasi tulee ipittämään, että "toi kuuminta hottia on kyllä ihan MUN juttuni!".

Olen siis tosi pahis.

Osoitteen muutos

Osoite muuttuu mahdollisimman pian eli todennäköisesti ensi viikolla. Älkää siis ihmetelkö, jos tämä ei enää toimi; jatkot (ja vanhatkin) löytyvät erittäin todennäköisesti myöhemmin täältä:

http://aikuinennainen.blogspot.com

Fiksatkaa siis bookmarkkinne. ;)

Lomapäiviä

Oli ihan hauskat kolmekymppiset lauantaina (kiitos K&M). Alkoi jo suunnitella vähän omiakin bileitään, jos sellaiset sattuisi pitämään... vaikka toisaalta kauhulla kyllä mietinkin sitä päivää, kun täytän 30.

Työt loppuivat pe, nyt lomaa ja uuden duunin hakua. Ja graduakin kai pitäisi tehdä.

Ai niin muuten, loppujen lopuksi tilasin viime viikolla ihan toisen sängyn kuin josta täällä mainitsin. Tilasinkin tämmöisen. Vielä joutuu odottelemaan about 4 viikkoa tuota - patjamajoitus alkaa tympiä.

Hmh, nyt ei oikein irtoa mitään enemmän tai vähemmän fiksua sanottavaa, joten parempi päättää tältä erää tähän.

p.s. Teinin kanssa tiemme erosivat ennen kuin yhtyivätkään.

Uuden alku

Jees, nyt tää muutti niinku nimee. Jos joku tulee nyt volisemaan, että yhy-yhy, on tuolla sitä sun tätä naista blogeissa, tää on liian samanlainen, niin cut the crap. En vaihda enää, piste.

Osoitekin varmaan muuttuu lähitulevaisuudessa, pehmeän laskun ajan mennään samalla vanhalla.

Rajapyykki

1000. Hurrrjaa. ;)

Nimikriisi

No niin. Yhteisymmärryksessä Kerman kanssa olemme päätyneet siihen, että minun blogini vaihtaa lähitulevaisuudessa nimeä. Mielikuvitukseni ei tunnu kulkevan kovin railakkaasti tällä hetkellä, joten ehdotuksia saa heittää. Tähän blogini aihepiiriin, eli single white female, ikää about 30, ja tämän mussutuksia elostelusta, sen tulisi jotenkin mätsätä, mutta ehkäpä kuitenkaan mikään vinkeä parin kirjaimen muunnos tästä nykyisestä nimestä ei ole nyt se optimaalisin ratkaisu. Jostain syystä minulla pyörii itselläni mielessä suht tylsästi 'Kriisiviestintää', johtuneeko sitten siitä, että olen kriisiviestinnän saloja luennolla jos toisella (vai mitä rakkaat Jkl:n opiskelukaverini? ;)) joutunut tavaamaan, vai siitä, että olen vain liiaksi takertunut tähän kriisi-sanaan.

Vaihdetaan nyt ensiksi nimi, myöhemmin ehkä sitten osoitekin.

Bloggaamisen syövereissä

Kai se on itsekin blogattava bloggaamisesta, koska se tuntuu nyt aiheena olevan pinnalla. Monille Wicked Childin ajatuksille voin nyökytellä; oman blogin sijoitus Kuumalla listalla ja Top-listalla on se ja sama - tai sitten ei ehkä kuitenkaan ihan ole. Jostain syystä huomaan välillä ilostuvani, jos olen saanut pari uutta lukijaa tai sivujani on luettu päivän aikana normaalia enemmän. Suurella mielenkiinnolla tutkailen myös, mistä päin maailmaa ihmiset lukevat blogiani.

Mutta miksi minä bloggaan? Tällaista sosiaalipornoa kukaan ei (toivottavasti) kirjoita sen takia, että saavuttaisi suuren suosion. Näitä samoja volinablogeja riittää n+1 kpl, jopa itse olen huokaillut, että oi ei, taas yksi tällainen, miten näitä riittääkin. En pyri siis vaikuttamaan kansaan, en oikeastaan ole täällä esittänyt edes normaalisti suhteellisen ehdottomia mielipiteitäni. Olen pitänyt pienestä asti päiväkirjaa vähintäänkin satunnaisesti - tällä kertaa muoto on tämä, tosin en voi väittää kirjoittavani tänne täysin samoja asioita kuin kirjoittaisin henkilökohtaiseen päiväkirjaan, sillä tietoisesti jätän bloggaamatta kuitenkin joistakin aiheeseenkin sopivista asioista.

Ehkä ripauksen bloggaan myös ammatillisista syistä, koska yritän hieman pitää kirjoitusvirettäkin tässä yllä (vaikkakaan blogatessani en pyri tuottamaan mitään hienosti jäsentynyttä tekstiä, minkä varmasti jokainen lukija on huomannut, blogia kirjoittaessani en ole duunissa).

Aiemmin en ymmärtänyt blogeja. Luin niitä kyllä mielenkiinnolla, mutta en käsittänyt, miksi ihmiset halusivat julistaa koko maailmalle elämäänsä. Joitakin sosiaalipornoblogeja seurasin, mutta toisaalta kys. blogien kirjoittajille olisi joskus tehnyt mieli sanoa, että pitäisikö tämän tosiaan kiinnostaa minua? No, näyttihän se kiinnostavan. En kuitenkaan vieläkään osaa täysin vastata siihen kysymykseen, miksi olen pistänyt blogini Blogilistalle tai miksi olen halunnut tehdä tästä blogista täysin julkisen. Kai se on myönnettävä, että jollain tavalla se ajatus kuitenkin viehättää, että tätäkin roskaa voi eksyä lukemaan syystä tai toisesta aika monta tuntematonta ihmistä. Ehkä jollain lailla on myös kiehtova ajatus, että teoriassa täällä _minä_ voin sanoa mitä tahansa, muut ovat enemmän tai vähemmän äänettömiä yhtiökumppaneita.

Siirryttäköön minusta hieman toisiinkin eli mitä minä luen itse: oikealla mainittuja blogeja (listaa tosin pitäisi editoida, nyt vain osa lemppareista), lisäksi tsekkailen usein etenkin Kuumaa listaa, josta näkee mukavasti uusia nousevia tähtiä ja josta voi metsästää uusia suosikkeja mielenkiinnon herättävien nimien perusteella. Huomaan lukevani melko vähän suosituimpia blogeja, sillä rehellisesti sanottuna en usein jaksa niitä (tiedän, eivät niidenkään kirjoittajat jaksaisi ikipäivänä minun blogiani), en jaksa paneutua vapaa-ajallani Vaikuttaviin ja Merkittäviin blogeihin, joilla on ehkä jotain oikeata sanottavaakin. En minä aikakauslehdistäkään ota vapaa-ajallani käteen Suomen Kuvalehteä, ennemmin minä luen Imagea tai Annaa; Cosmoa, Trendiä tai jopa Seiskaa voin ehkä sortua joskus kampaajalla lukemaan. Luen minä Blogistanissakin välillä näitä "Seiskoja" eli jonkin asteisia inhokkejani, koska niitä on tietyllä tavalla varsin mielenkiintoista lukea.

Pala minua, pala kakkua.

Sunnuntaiblues

Tylsää. Tehnyt tänään yhtään mitään, syönyt ja nukkunut ja surffannut. Telkkaristakaan ei tule mitään. Eilen olin illan kiltisti kotona, vaikka baariin kyllä vinguttiin. Mutta tein naminamipizzaa ja löhöilin.

Perjantaina tosiaan S:n kanssa baarissa ja päästiin taas näihin elämän suuriin kysymyksiin, kun ainakin sillä oli tarpeeksi alkoholia veressä, ja keskustelu oli suht vapautunutta. Tää alkaa vähitellen ottaa päähän, kun elämäni on jotenkin kulminoitunut ja pysähtynyt siihen ihmiseen enemmän tai vähemmän. Enkä kuitenkaan tiedä, haluaisinko siitä oikeasti mitään elämää suurempaa enää. No se ei ainakaan haluaisi minusta, että se siitä. Jotenkin vaan ihan syvältä, kun aina kun tapaan jonkun uuden tyypin, olen kuitenkin pistämässä S:ää jollekin ykkössijalle ja noteeraan muut vain puolivillaisesti, ne on jo valmiiksi osittain tuomittu. Eihän tämä johda yhtään mihinkään hyvään. Miten tästä oravanpyörästä pääsee oikein irti? Alkaa keinot loppua.

Huomenna kummityttö eli siskoni esikoinen aloittaa koulun. Mihin nämä vuodet oikeasti menevät?! Vastahan se neiti syntyi.

Ensi perjantaina loppuu työt. Ja ensi lauantaina kaverien 60-vuotisbileet. Niitä odotellessa.

p.s. Lapsia ja aikuisia on tosi huono leffa.

Sataa sataa ropisee...

...tili tili tom. Ikuinen kina tosin on ollut siitä, että sanotaanko Nalle Puhin Sadelaulussa tili tili tom vai pili pili pom. Jälkimmäinen kuulostaa jo vähän liian härskiltä lastenlauluun.

Joo, pidin sitten vapaapäivän tänään. Nukuin pitkään enkä ole tehnyt mitään. :) Kunnon lomapäivä. Sää on tosiaan ollut kaikkea muuta kuin morsian, joten Helsinkiin en jaksanut suunnata. Ja muutenkin oli taas poikki.

Eilen oli työhaastis, joka meni... jotenkin. No ihan ok se kai meni, tulihan siinä lähemmäs tunti jauhettua kaikenmoista. "Mitä mieltä työkaverisi ovat sinusta?", kysyi rekryfirman henkilöstökonsultti. Mieleni teki lähinnä vastata, että asiaa kannattaisi ehkä ennemmin kysyä heiltä kuin minulta. Luonnettaankin on suht vaikeata kuvailla, koska minulla ainakin on työ- ja vapaa-aikaluonne jossain määrin erilaisia - oikea luonteeni on liian suora töihin, mutkia täytyy vähän silitellä töissä.

Näin teininkin. Duunarirassariteini meets yliopistoelitistikolmekymppisen - no hope, I guess. Ei ehkä ihan noi intressit kohtaa, puhutaan eri kieltä. Vaan katsellaan.

Tänään Hellän orin (minä en sitten tätä nimitystä ole antanut, mutta kun kerran muutamat tätä nimitystä hänestä käyttävät jostain syystä, niin menköön) eli S:n kanssa radalle. Joo joo, tuolla joskus ajat sitten lupasin ja vannoin, että nyt loppu, mutta here we go again. Minkäs sille voi, meidän välillä on vaan jotain erityistä, kavereinakin.

Prrkl!

Teini kehtas tehdä mulle oharit! No okei, oli sillä jonkinlainen syykin ja ilmoittikin nipin napin a joissa. Annoin vielä armon käydä oikeudesta, joten uusintayritys mahdollinen.

Kävin kampaajalla, Gekko teki uudet hiukset. Ihan bueno kai.

Jee, perjantai taitaakin olla mulla vapaa, kun sain idiksen kuluttaa kertyneitä vähäisiä lomapäiviäni. Jos lähtis vaikka Hellzingissä käymään. Tai jotain.

Etsitään töitä

Tarjolla: viestinnän to-be-ammattilainen. HuK. Gradu kesken, aihe liittyy viestintäteknologiaan. Leikkinyt toimittajaa, assistoinut kansainvälisessä konferenssissa, opiskeluaikana säätänyt osakunnassa ja helpannut ulkomaan vaihdokkeja, jotain tehnyt markkinointiviestinnänkin kimpussa. Pilkunnussija aka kielenhuoltaja. Tutkimusavustajanakin ehtinyt olla. Ja sitten vielä asiakaspalvelusta paaaljon kokemusta. Tarvitseeko firmasi minua? Mailaa wanhapiika@gmail.com.

Joo, yks työhaastis on ylihuomenna kyllä. Rekryfirman kautta, joten saa nähdä, miten seinää vasten setä pistää minut, pitäisihän hänen homma osata ainakin hoitaa. Kusipäisellä tavalla vai hyvällä tavalla - se jää nähtäväksi.

Huomenna teinitreffit. Oujee. Back to the nuoruus, part I.

Humdidum

Naseva otsikko selvästikin. Enpäs muutamaan päivään olekaan bloggaillut, oli niin menoa tuossa viikolla.

Mutta viikonloppu taas, onneksi. Työni käy jotenkin yhä uuvuttavammaksi haasteettomuuden ja lorvimisen takia; tällä paikalla ei vaan ole enää mitään annettavaa minulle. Mietin jo vakavissani, olisiko pitänyt jutustella esimiehen kanssa siitä, että pitäisikö minun lopettaa jo ensi viikon jälkeen tai tehdä esim. puolta päivää, mutta taidan tässä kuitenkin sinnitellä nuo pari viikkoa vielä, kai se niin on parempi.

Eilen baarissa, tänään varmaan sama homma jatkuu. Tapasin eilen tyypin, joka yksinkertaisesti on _nuori_. Siis vaikutti mukavalta, mutta ihan oikeasti, liian nuori. Mulla on ihan liian kauan aikaa siitä ajasta, jota se elää nyt. Mutta täytyy nyt vähän katsella... Olen ikärasisti, ei voi mitään.

N+1 bloggaajaa on varmaan kommentoinut jo No Sex In The Cityä, mutta kai se on minunkin tehtävä. No on sanomattakin selvää, että kys. blogi on singonnut tähtitaivaalle supernopeasti maagisen sanan SEKSI takia. Ihan viihdyttävää luettavaa sinällään, mutta Blogilistalla oleva kuvaus blogista nostattaa jostain syystä karvojani hieman pystyyn. Miksi nykyisin joka toinen nainen mainostaa kirjoituksissaan tai vaikkapa paidassaan olevansa bitch, slut tai vähintäänkin true evil? Sitten useimmiten näiden nimityksien takana on vielä jotain tavallisia lettileenoja, niin ööh... joo. I don't get it.

Hiipivä kriisi, piilotettu vanhuus

Niin. Hiukan vajaa 4 kk ja sitä täyttää 30. Apua. Se, että ikä alkaa kolmosella, kuulostaa ja tuntuu kammottavalta. Jos on 20 ja reippaasti risatkin, se kakkonen antaa ikään kuin edes vähän vielä luvan kutsua itseä nuoreksi.

No, mitäs sitten on tapahtunut viimeisten 10 vuoden aikana? Ei oikeastaan mitään. Joissain parisuhderämeiköissä on rämmitty - lopputulos niistä lähinnä plus miinus nolla. Ja mikä korneinta, olen ollut ehkä enemmän oikeilla jäljillä vajaat 10 vuotta sitten kuin viime vuosina. Gradu on edelleen kesken, ei ole 1.7 lasta, ei rivitalonpätkää, farkkua eikä edes huippu-uraa. Kai nyt sentään jotain olisi pitänyt saada aikaiseksi 10 vuoden aikana? Joo, viimeisten 10 vuoden aikana on kyllä biletetty. Näennäisesti on kai siis ollut ihan hauskaa, tai hyvinkin hauskaa. Mutta ei käy kieltäminen, etteikö tässä vaiheessa olisi pakko jo myöntää, että ehkä jotain syvempää elämästä puuttuu. Vaan mistä sen taas sitten löytää, on asia erikseen.

Huvittavinta on muuten se, että parikymppisenä pukeuduin paljon aikuismaisemmin kuin nykyisin. Nykyisin kuljen joissain ihme wanna-be-teinix-vaatteissakin. ;) Joo, no muoti on toki muuttunut, ennen jakkupuvut oli in, nykyään ei. Mutta en nyt tiedä, onko se ihan kuitenkaan pelkkää sattumaa, että sitä huomaa löytävänsä itsensä suht usein parikymppisten keskeltä shoppailemasta.

Vanhuus on oikeasti pelottava juttu. Sille ei voi mitään, se vain tulee ja hyökkää. Säälittävintä on se, jos huomaa vielä nelikymppisenäkin kulkevansa samoissa baareissa kuin nyt.